Päivä (/viikko) piparina

Se on kyllä sillä tavalla. Sillä sipuli. Jos nousee väärällä jalalla, on turha kuvitella riemuvoittoja koko päivältä. Mistä niitä tulisikaan, riemuvoittoja (olen kyllä alkanut lottoajaksi muuten!). On niitä päiviä kun kaatuu maitotölkki heti alkuunsa ja suihkusta tulee vaan jääkylmää vettä aamusuihkuksi. Jatkona myöhästyvät junat ja liukastuminen toimiston ovella. Piparina koko paska.

Näitä on ollut tässä enemmänkin tarjolla. Lauantainakin päätin jättää avaimet kotiin, armahan matkustaessa Irlannissa ja kolmannen vara-avaimen haltijan ollessa muuten tavoittamattomissa. Hmph. Sitä oltiin niin sanotusti yön selässä sitten. Hopoti hoi. Sunnuntaikin iltaan asti kodittomana. Pääsin toki yöksi ystävän luo, mutta piti pelata aamuviiteen korttia ja juoda viskiä. Kerrankin kun olin kiltisti lauantaina tervehenkisen selvänä suht ajoissa kotiovella..pääsemättä sisään. Sunnuntaina piti tehdä ne huikean hurmaavat itseaskarrellut joulukortit. Sunnuntain kiertelin ympäri kaupunkia ilman kotiavainta tapaillen tuttuja ja tuntemattomia ja hukkasin sormikkaatkin. Oli kylmä. Tekemättömistä korteista tulee ketutus, koska tarvikkeet on levällään kuin esterin eväät meikä huoneen laattialla.

Leivoin muuten tässä itse ne piparit, jos en vielä ole hehkuttanut. Avainarmas ystävä auttoi. En ole kyllä raaskinut syödä niitä. heh. Lahjatkin alkaa olla pitkälti pulkassa, joten haluan jo sen LOMAN. Näitä irtisanomisilmoituksia ja lomautuksia ilmoitellessani olen jo aika valmista kamaa. piparipirjo. Olen purkautunut stressistä mitä kummallisimmin sijaistoiminnoin eli juurikin esimerkiksi keskittymällä myös työpöytäni suhteen joulukoristeluun ja jatkuvaan konvehtitarjoiluun. Tarjoilusta huolimatta, en ole tänäänkään puhunut kokonaista lausetta vielä kenenkään kanssa. On tämä ihme. Saa kyllä tuta suomalaisen sielunelämänsä. Enkä muuten puhu vieraille.

High lightseja on toki ollut ihan kamalasti myöskin, mutta öinen hetkeni ei juuri näe tällä hetkellä noita joulun tähtiä. Münchenin turisteja olen tavannut päivittäin mukaan lukien kurssikaverin siippoineen, lukiokaverin siippoineen ja siippani vanhemmat siippani ollessa näppärästi itse siellä Irlannissa (hyperkuumottavaa!). Ehkä moisen viikonlopun jälkeen onkin hyvä mököttää sosiaalisuudettomuudessa ja natustaa näitä Ikeasta ostettua Annas pepparkakoreita. Gille's pepparkakorit (myös ikeasta) eivät ole muuten yhtään samaa luokkaa, mutta käyvät kyllä hyvin ihan kekseistä yleisesti.

Pipareiden perässä nettiä kolutessani hoksasin missanneeni Hakaniemen hallin piparipäivät. Harmitus. Olisin ollut Suomessakin tuolloin!

Mainittakoon, että olen harjoittanut jälleen taidettakin (koska hehkutuksella saa aikaiseksi imagoa) ja lisäksi suunnitellut kaikenlaista kulttuuriproggista ensivuodeksikin. Joululahjakin "yhelle vaan" on lippu kivaan häppeningiin! Kerrankin kekkasin kivoja lahjoja, jotka ei edes suurenna mun monsteri-eko-jalanjälkeä. No kummipoika saa kyllä ensimmäisen ymmärretyn joulunsa kunniaksi todellisen turhakkeen; Puuha Pete kaivurin, joka seuraa ääntä!