Kaniini ja Jokipiin Pellava

Saksalainen terveydenhuoltojärjestälmä on jännittävääkin jännittävämpi. Arvostelemaan en ala, koska luulen täällä asioiden olevan aikalailla hoidossa verrattuna johonkin muuhun. Ehkä pidän järjestelmää omana koekaniininani ja samalla olen itse yksi pupuliini. Mukavata moinen.

Homma toimii pääperiaatteella, että omalääkärisi on vähän niinkuin äippä tai iskä eli vastuussa sinusta (kuinka aikuinen olenkaan). Se sitten lähettelee sinua ympäriinsä. Jos haluat mennä astmalääkärillesi, on paras mennä omalääkärin kautta. Muuten maksat kympin lisää vastaanottomaksua. Periaattessa kuitenkin pitää maksaa se kymppi omalääkärillekin, jos menet ensimmäistä kertaa kvartaalissa kenellekään lääkärille. Näitten kymppien perässä juoksennellaan sitten ympäri kaupunkia hyvässä tapauksessa. Naurattaa välillä. Vastaanottovirkailija saattaa vallan hermostua, jos haluatkin maksaa kympin vaikka voisit hakea lappusen joltain lääkäriltä, jolla jo kävit pari kuukautta sitten. Gynekologi voi siis määrätä sinut astmalääkärille, jos vain muistat siellä käydessäsi pyytää sen lapun mukaasi. huh huh. On aina myös mahdollisuus, että olen ymmärtänyt väärin koko järjestelmän.

Täällä ramppaan perjantait lääkärillä. Tänään kävin taas pissimässä purkkiin ja antamassa vertani. Kilppariarvot ja rauta tsekataan taas. Väsyttää hulluna vieläkin. Voihan se olla tämä marraskuu tai yksinkertaisesti vanhentuminen. Viime perjantain kävin punastelemassa komealla astmalääkärilläni Herr Dr. med. F. Schmidtillä (klikkaa vasemmalta TEAM. Kollegansa näkeminen aiheuttaa minussa aina kiusallisen naurukohtauksen), joka suositteli minulle ylivaikean pölypunkkiallergiani kolme VUOTTA kestävää siedätyshoitoa. HUH HUH. Näkisipä sitä sitten toisaalta hyvällä lykyllä ihanaista lekuria vilaukselta viikottain, kun pitäisi käydä vastaanotolla piikillä. Enpä taida moiseen alkaa, kun en oikeastaan tiedä missä maailman kolkassa sitä tässä kolmen vuoden päästä onkaan. Haluan sinne uudelle pölyttömälle planeetalle!

Eiköhän lopeteta tämä sairauskertomus. Pointtina oli jotenkin oikeastaan enemmänkin se, että olen ollut hirveän onnellinen siitä, että minulle on sattunut miellyttävät ja kivat lääkärisedät ja -tädit tässä vuosien varrella. Ainoa oikeasti kamala kokemus oli saksalaisessa sairaalassa viruminen noin vuosi sitten. Siinä sitä todella toivoi olevansa yksityisesti vakuutettu, jotta saisi vähemmän maahanmuuttajarasistista kohtelua. Tästä oppineena olenkin panostanut kaikenlaiseen byrokratiasuunnitteluun, jota syvältä sielustani asti vihaan. Yksityistä sairausvakuutusta ei sentään näillä tuloillani vielä ole, mutta erityisessä eläkejärjestelmässä jo lekoillaan! Taulukon mukaan elän muuten sittenkin 107-vuotiaaksi. Näin ovat saksalaiset steuerberaterit elämäni arvioineet. Pitänee ruveta ryyppäämään ja polttamaan enemmän päästäkseen täältä nopeammin planeetalle X tai taivoon ylipäänsä. hoh. En lähde kertomaan mielipidettäni siitä kuinka kieroa on mielestäni solmia eläkesäästämissysteemi 28-vuotiaana....

Olin muuten tässä pahaa arvaamattomana kiertelemässä hienoja kauppoja keskustassa. München on vähän sellainen Kukki&Verkakki-henkinen osaksi ja olen ihmetellyt tiettyjä kauppoja, joista kalleimman näköiset ihmiset aina tulevat. Päätin mennä katsomaan erääseen sekatavarakauppaan, mitä kaikkea ylihintaista sieltä löytyykään. Kassalle kiikutin ihanaisen kuumavesipullon villaisine pusseineen ja pellavapyyhkeet, joissa lukee silkalla suomen kielellä VALTION RAUTATIET! Kelatkaas tätä hetkeä. Absurdia seistä moisessa kaupassa Jokipiin Pellavien edessä ja tajuta lukevansa VR. Olihan ne pakko ostaa ja ihmetellä samalla, miksi ihmeessä joku saksalainen minkkiturkkihenkilö haluaisi kotiinsa moiset.