Münchenin filmifestivaali tarjosi vain yhden filmin meille. Se kertoi Irakin sodasta palaavasta brittiläisestä naissotilaasta. Jätän analysoimatta. Le Havre piti käydä katsomassa nimpparina, mutta väsymys vei voiton. Nyt toki harmittaa, ettei viitsinyt raahautua paikalle. pöh. Olisi kai itse ohjaajakin ollut paikalla. pöh. Menetettyjä hetkiä. Enpä ehkä olisi pysynyt hereillä kuitenkaan.
Kävin ja kolusin Löndöötä, Bärliiniä, Ampsterdamia ja SuurSuomea. Pientä päätä pyörityttää ja kesä valuu käsistä. Palaan mielessä silti aina vielä Malesiaan. Niin kumma matka. Kiva!
Vaikka hyrrään ympäriinsä, on perus olo suuri passiivisuus. Sellainen tilanne työssä. Kirjottaisin vaikka blogiakin, jos olisin aktiivinen. Kekkaisin vaikka jotain kehittävää puuhaa. Niin. Keskityn vain pöhisemään pääni sisässä. On sekin jotain.
Kuala Lumpur on my mind: